Kari Lehtinen ja Niina Luoti asuivat aiemmin Aurinkolahdessa ja etsivät vanhan Vuosaaren puolelta nimenomaan remonttikohdetta, jossa pääsisivät toteuttamaan itseään. Pariskunta ja heidän koiransa Maisa ovat asuneet uudessa asunnossaan Heteniityntie 3:ssa nyt noin puoli vuotta.
Molemmat työskentelevät mainonnan ja markkinoinnin parissa.
Niina on kotoisin Espoosta ja hänellä oli ennen muuttoa ennakkoluuloja Itä-Helsinkiä kohtaan.
– Olen asunut aiemmin Tapiolassa ja Matinkylässä ja hieman varauksellisesti suhtauduin Vuosaareenkin. Kun sitten Karin kautta tutustuin alueeseen tarkemmin, niin mielikuvani muuttui. Vanhan Vuosaaren vihreys ja metsäisyys toi kovasti mieleeni Tapiolan. Karillehan tämä seutu on tuttua jo lapsuudesta asti, Niina kertoo.
Vuosaari onkin Helsingin vihrein kaupunginosa ja vanha Vuosaari on tehnyt vaikutuksen myös nykysuunnittelijoihin ja asiantuntijoihin. Alue on merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi.
Alueen kaavoituksessa tavoiteltiin aikanaan puutarhakaupunkimaisuutta ja Keski-Vuosaaren voikin todeta olevan tyylipuhdas esimerkki 1960-lukulaisesta metsäkaupungista, jossa laaja keskuspuisto toimii alueen vihreänä selkärankana, yhdistäen erilliset asuntokorttelikokonaisuudet toisiinsa.
Seiniä purkamalla saatiin avaruutta kaksioon
– Halusimme tehdä asioita mahdollisimman paljon itse, mutta tuttuja ja sukulaisia oli toki auttamassa. Asunnossa näkyi sen historia esimerkiksi monien tapettikerrosten myötä. Olisiko niitä ollut kaikkiaan 4 erilaista ja maalaukset siihen päälle, Niina jatkaa.
60-luvulla rakennetuissa asunnoissa ajatus tilankäytöstä on ollut erilaista, jo osin pohjautuen sen ajan erilaisiin tarpeisiin. Pariskunta päättikin tehdä asuntoaan avarammaksi purkamalla muun muassa eteisen vanhan vaatehuoneen ja olo- ja makuuhuoneen välisen seinän. Puretun seinän tilalle rakennettiin uusi. Makuuhuonetta pienennettiin, jotta olohuoneeseen sai mahtumaan ruokapöydän.
– Veimme pakettiautolla kuusi kuormallista tavaraa Kivikon Sortti-asemalle. Määrällisestihän seinistä ei tullut rakennusjätettä aivan niin paljon, mutta ne painoivat todella paljon. Kuormaa oli pakko jakaa. Siinä tuli samalla todistettua, että ennen tehtiin väliseinätkin kunnon tavarasta, Kari Lehtinen kuvaa remontin tekoa.
Uuden ilmeen huomaa myös lisääntyneen valoisuuden ja avaruuden myötä. Kolmannen kerroksen ikkunoista näkyvät vanhat männyt yhdistävät kauniilla tavalla asunnon ikään kuin osaksi ympäröivää luontoa. Keittiössä vanhat kaapit, jotka olivat 70-luvun hengen mukaisesti vihreät ja punaiset, vaihdettiin uusiin, samoin kuin kodinkoneet. Kaappien alla oleva seinä kaakeloitiin tyylikkäillä tumman harmailla kaakeleilla.
Mukava yksityiskohta on myös vanhan lasioven siirtäminen kylpyhuoneen oveksi.
– Kylpyhuoneen osalta remontti on vielä kesken. Luovumme vanhasta istuma-ammeesta ja pyrimme tekemään kylpyhuonettakin hieman avarammaksi ja toimivammaksi, Niina kertoo edelleen.
Vanhan Vuosaaren hiljaisuus viehättää
Hektisen työn vastapainona Karia ja Niinaa viehättää vanhassa Vuosaaressa erityisesti sen hiljaisuus ja ulkoilumaastot.
– Lähden joka aamu kuuden aikaan lenkille ystävättäreni kanssa. Teemme semmoisen 45 minuutin lenkin. Sillä lähtee päivä mukavasti käyntiin, Niina kertoo aamunavauksestaan.
– Olemme ehtineet tutustua jo naapureihinkin ja todenneet, että rapussamme on muitakin koiraihmisiä. Oma lähiympäristömme vaikuttaa iltaisin erittäin rauhalliselta ja turvalliselta, hän jatkaa.
Kuivaushuone ja varastotilat saavat kiitosta
Taloyhtiön palveluista puhuttaessa kiitosta saavat talonmies Penan lisäksi erityisesti kuivaushuone ja varastotilat.
– Emme tarvinneet omaa kuivausrumpua, sillä talon kuivaushuone toimii niin mahtavasti. Ja myös varastotilaa oli meidän tarpeisiin riittävästi, mikä ei ole aina itsestäänselvyys kun puhutaan vanhoista taloista. Meilläkin on kaksi erillistä varastokomeroa, pariskunta toteaa.
Ehkä jonain päivänä mennään myös merille
Vuosaari tunnetaan vihreän luontonsa lisäksi myös merellisyydestään. Täältä löytyy veneilyn harrastajille hyvä mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Kari Lehtinen on jäsenenä Aurinkolahden venekerhossa ja hänen mielensä halajaisi merille. Veneen hankinta on ollut jälleen mielessä, mutta asiassa on vielä pieni kanto kynnettävänä. Niina on enemmänkin ”maakrapu-sorttia”… mutta asiasta voidaan varmasti vielä keskustella, Kari toteaa lopuksi.